Nikolainkulman vangit
Agenttipidätys ydinkeskustassa
Aarne Sihvo heräsi hytissään, kun S/S Ylä-Keitele saapui Viitasaaren laituriin. Sihvo aikoi jaloitella, mutta venäläisen sotilaan näkeminen laiturilla sai hänet palaamaan hyttiin. Oli turha ottaa tarpeettomia riskejä.
Elettiin syksyä 1916. Euroopassa riehui ensimmäinen maailmansota, jonka osapuolia olivat Venäjä ja Saksa. Sihvo liikkui Suomen suuriruhtinaskunnassa väärällä passilla, monen mielestä väärillä asioillakin. Kaukaisilta tuntuivat ne ajat, joina hän viidettä vuotta opiskeli Helsingissä lääkäriksi. Nyt Sihvo, alias halkokauppias Emil Myntti, valmisteli reittejä niille, jotka halusivat valita samoin: lähteä jääkäriksi Saksaan.
Vihollismaan armeijaan liittyminen oli sodan aikana raskas rikos. Kiinni ei paranisi jäädä. Sihvo tiesi etsintäkuulutuksestaan. Kolme jääkäriä oli loikannut Saksan itärintamalla ja kuvaillut Venäjän turvallisuuspoliisille, miltä näytti maanpetturi Aarne Sihvo. Hän oli Suomessa salaisena asiamiehenä kolmatta kertaa, etsinnässä jo ennestään.
Poliisi pääsee jäljille
Poliisikunta jakautui jääkäreiden suhteen kahtia. Osa auttoi kaikin keinoin nuoria, jotka laittoivat maan itsenäistymisen puolesta peliin koko elämänsä. Toinen puoli vainosi minkä ehti: olivathan jääkärit valinneet laittoman tien.
Vaasalainen komisario Sola sekä etsivät Sjöblad ja Vainio kuuluivat jälkimmäiseen puoliskoon. Vaasan venäläisen santarmipäällikkö Stepanovin johdolla he etsivät kiivaasti eteläpohjalaista jääkärivärväri Antti Isotaloa.
Isotalosta oli poliisille monenlaista harmia. Hänestä ei olisi suotu syntyvän legendaa, johon kuulun puukkojunkkarin pojanpojassa oli ainekset. Toisekseen Antti oli livistänyt varmasta ansasta liian monta kertaa ja viimeksi vielä ampunut konstaapelia nilkasta läpi. Tätä ennen hän oli mukana venäläismielisen poliisin murhassa Tervolassa.
Syksyllä 1916 poliisit uskoivat olevansa jälleen Isotalon kintereillä. Antin jäljet hukkuivat, mutta etsivät kiinnittivät poliisin ”nenällä” huomionsa kahteen mieheen. Nämä tuntemattomat nuoret matkasivat Pietarsaaresta kohti Jyväskylää suuria matkalaukkuja raahaten.
Jostain poliisi urkki tiedon, että laukut sisältäisivät räjähteitä. Näin olikin. Jääkärit Ilmari Relander ja Juho Heiskanen olivat matkalla räjäyttämään venäläisiä sotalaivoja Etelä-Suomen satamiin. Heitäkin oli etsitty. Edelliskesänä kaksikko oli räjäyttänyt Venäjän armeijan varikkoalueen Kilpisjärvellä.
Tällä välin Aarne Sihvo oli ehtinyt Viitasaarelta Jyväskylään, missä hänen tuli tavata jääkäriliikkeen johtoa. Samaan aikaan poliisit seurasivat Relanderia ja Heiskasta kaupunkiin. Ainakin Heiskasen olisi pitänyt pitkä varjostus huomata. Hän oli aiempi nimismies ja tunsi poliisitaktiikkaa.
Heiskasen, Sihvon ja Relanderin kuvat Nikolainkulman pidätyshuoneen seinällä. Kuvan asettivat Jyväskylän seudun veteraanit tammisunnuntaina 1937.
Piiritetty hotelli
Jyväskylä oli pienehkö kaupunki. Niinpä varjostettu jääkärikaksikko ja Sihvo osuivat törmäämään kahvila Seurahuoneella. Molemminpuolinen hämmästys oli suuri. Relanderin ja Heiskasen tuli jatkaa seuraavana päivänä laivalla Lahteen, Sihvon junalla Suolahteen. Julkisella paikalla ei uskallettu puhua, joten sovittiin tapaaminen illaksi Monopol-hotellin kabinettiin.
Vaasalaisetsivät ehtivät hankkia Monopoliin lisävoimia ennen iltaa. Hotelli piiritettiin hyvissä ajoin. Kohta saapui vastaanottoon kolme jääkäriä mukanaan jyväskyläläinen kanttori Erkki Karvonen, jonka luona Sihvo Jyväskylässä asui. Kabinetti järjestyi ja virkailija ilmoitti Relanderia kysytyn hiljattain.
Sihvo säikähti: kuinka virkailija tietää Ilmarin oikean nimen! Toisaalta hän muisti Relanderin asuneen joskus Jyväskylässä… Kun kuitenkin kabinettiin kahvia kantanut tarjoilija oli silminnähden hermostunut, Sihvo aavisti pahaa ja esitti pistoolien virittämistä.
Aikeessa ei ehditty pidemmälle. Ovi potkaistiin auki, ja huoneeseen työntyi kuusi poliisia aseineen. Heiskanen ja Relander otettiin kiinni kovakouraisesti, Sihvo ja Karvonen pääsivät vähemmällä. Poliisi ei tiennyt sen enempää kanttorin täydellisestä sivullisuudesta kuin siitä, että käsiin tipahtanut Sihvo oli jääkäriliikkeen johtavia miehiä.
Vahingot minimoidaan
Jyväskyläläiset aktivistit pohtivat toimia miesten auttamiseksi, mutta paljoa ei ollut tehtävissä. Paikkakunnan poliiseissa oli joitain luottomiehiä. Heidän avullaan poistettiin takavarikoiduista tavaroista jyväskyläläisten Sihvolle teettämä väärä passi. Tästä olisi jääty kiinni, sillä passi oli ”allekirjoitettu” viikkoa aiemmin kuolleen poliisimestari Alfthanin nimiin.
Samoin ehdittiin Heiskasen ja Relanderin räjähdelaukut noutaa turvaan ennen vaasalaispoliiseja. Myöhemmin sisällissodan alkaessa niillä räjäytettiin Keuruulta Vilppulaan johtanut Kolhon silta. Näin estettiin punaisia katkaisemasta valkoisille elintärkeä Jyväskylä–Seinäjoki -rata.
Apea mieli valtasi Jyväskylän aktivistit. Että juuri meidän tontilla tämä piti sattua… Ei voitu kuin saattaa tieto pidätyksistä jääkäriliikkeen johdolle ja sitä kautta Saksaan. Raskaaksi koettiin myös kanttori Karvosen kohtalo. Hän päätyi Shpalernajan vankilaan Pietariin täysin sivullisena.
Tällaisena tallentui Shpalernajan vankilan kortistoon myöhempi puolustusvoimain komentaja Aarne Sihvo. Muitakin merkintöjä kertyi: jääkärivuosina Sihvo tuli karkotetuksi Ruotsista ja sai maahantulokiellon. Päätös peruttiin vasta vuonna 1925, kun kuningas Kustaa V:n kutsui eversti Sihvon vierailulle länsinaapuriin. (Kolmasti komennettuna, Gummerus 1918.)
Kalterijääkärit
Jyväskylässä 2.10.1916 tehdyt pidätykset olivat tsaarin salaisen poliisin tärkeimpiä voittoja Suomen itsenäisyysliikettä vastaan. Aarne Sihvo oli keskeisimpiä jääkäreitä. Hän koulutti Jyväskylän suojeluskunnan syksyllä 1917 ja komensi sisällissodassa Karjalan Rintamaa. Myöhemmin Sihvo toimi kahdesti puolustusvoimain komentajana sekä kansanedustajana.
Jyväskylän pidätysten aikoihin vallanpitäjän linja jääkäreitä kohtaan koveni. Samana yönä santarmit hirttivät Oulussa jääkäriksi epäillyn Taavetti Lukkarisen. Lukkarinen oli varoittava esimerkki. Jääkäriliikkeen kanssa hänellä ei ollut mitään tekemistä.
Hirteen tiesivät päätyvänsä myös Jyväskylässä vangitut Sihvo, Heiskanen ja Relander. Eräs epäselvä todistajanlausunto kuitenkin jarrutti asian käsittelyä. Venäjän vallankumous katkaisi oikeusprosessin maaliskuussa 1917, ja yleisessä kaaoksessa Pietarin vankiloihin murtautuneet väkijoukot vapauttivat vangit.
Pietarissa vapautui yli kahdeksankymmentä jääkäriliikkeen asiamiehenä vangittua suomalaista. Heistä hirttotuomioita odotteli yksitoista sabotaasitehtävillä kiinni jäänyttä jääkäriä. Muut vapautuneet edustivat jääkäriliikkeen tukijoita ja suomalaista älymystöä. Joukosta kehittyi professoreita, kirjailijoita, Supoa edeltäneen Etsivän keskuspoliisin päällikkö sekä tunnettuja poliitikkoja.
Pietarin vankiloissa istuneita ryhdyttiin myöhemmin kutsumaan kalterijääkäreiksi. Viimeinen kalterijääkäri oli vuonna 1987 kuollut jyväskyläläinen pankinjohtaja Arvo Rousi (Brusin).
